Menee se viisaskin vipuun

Ja minä myös.

Tarina on seuraavanlainen. Neulojalla on kaksi vyyhtiä ihanaista, käsinvärjättyä lankaa. Niitä on silitelty ja ihailtu, on mietitty ja pohdittu. Että mitä tekisi. Lopulta valitaan perusohje ylhäältä alas neulottavalle raglan-puserolle. Tehdään mallitilkkua, lasketaan ja mittaillaan. Ja lopulta ollaan valmiita aloittamaan. Mielessä on kevätneule, jolle on melkein jo asusteetkin suunniteltu valmiiksi. Homma etenee reippaasti, päästään jo siihen vaiheeseen että hihat ja vartalo-osan voi erottaa toisistaan. Päätetään neuloa ensin vartalo-osaa niin kauan kuin ensimmäistä vyyhtiä riittää. Ja hyvin sitä riittääkin. Toisella vyyhdillä aloitetaan hihoja. Mukavasti taas alkaa, mutta sitten alkaa jotenkin näyttää oudolta. Että ihan kuin ei tulisikaan samanlaista jälkeä kuin ensimmäisestä vyyhdistä. Että ihan kuin ne olisivatkin vähän eri värisiä, eri sävyisiä. Järkikulta tulee jälkijunassa mukaan. Lanka on käsinvärjättyä. Siis yksilöllistä. Sellaista, jota yleensä kehoitetaan neulomaan kahdelta kerältä raidoittaen. Jotta värierot tasoittuvat. Niinpä.

Nyt sitten pitäisi päättää, että mitä tehdä. En osaa päättää, häiritseekö väriero vai ei. Koittaisinko hämätä silmää lisäämällä yksivärisellä raidan vaihtumiskohtien väliin? Purkaisinko koko tekeleen? Aloittaisinko uudelleen raidoittamalla? Taitaa tämä yritelmä jäädä toviksi hautumaan.

Harmistusta lievittääkseni aloitin sitten ihan uuden neuleen. Tästä tullee liivintapainen.