Pitkänmatkan sukkia

Neulomistapaani kuuluu, että kesken on samaan aikaan useampikin työ. Osaa niistä edistän aktiivisesti koko ajan ja toisten kohtalona on hautautua jonnekin käsityökorin tai kaapin uumeniin, valmistuakseen joskus tai jouluna. Kuvioon kuuluu myös, että jotkut niistä eivät valmistu ikinä, vaan päätyvät aikaa myöten takaisin langaksi kerälle.

Tämän aasinsillan kautta päästään kahteen sukkapariin, jotka on aloitettu tammi-helmikuun vaihteessa tänä vuonna. Ensin kudoin niitä aika innokkaastikin, sitten ne jäivät muiden projektien jalkoihin. Kunnes kesälomallani elokuussa sain loppuunsaattamispuuskan ja tikuttelin sukat valmiiksi. 

 Malli: Novitan sukkalehden malli Z

Lanka: Novita seitsemän veljestä jättiraita

Puikot: 3,5 mm

Malli: Denmark

Lanka: Vuorelman Veto

Puikot: 3 mm

Tämä hidas työskentelytapa aiheuttaa kyllä hitusen päänvaivaa, kun pitää yrittää tauon jälkeen muistella missä vaiheessa sitä olikaan menossa ja mitä puikkoja on ollut käytössä (ne kun on saatettu jossain vaiheessa napata johonkin vallan toiseen työhön). Onneksi on Raverly ja onneksi olen lisännyt työni sinne jo aloitusvaiheessa, sieltä on näppärä tarkistaa työn speksit.

Villahousupakko

Totuuden nimessä on tosin sanottava, että ei näihin villapöksyihin pakkoa kovin suuresti ole liittynyt. Ihan vapaaehtoisesti ne neuloin ja vauvan vanhemmillekin kelpasivat ihan tyrkyttämättä. Vauvan mielipidettä ei ole taidettu kysyä, mutta yleensähän lapset kyllä ilmoittavat sen ihan omatoimisestikin. Ja koska suurempia protesteja ei ole kuulunut, niin omahyväisesti oletan vauvankin olevan pöksyihinsä tyytyväinen.

Villahousut on neulottu vaippakäyttöön ja ovat kuulemma siinä tarkoituksessa oikein hyvin toimineet. Erityisesti öisin, unet ovat villisten myötä maistuneet paremmiin sekä vauvalle että vanhemmille.

Malli: Villapöpät

Lanka: Määkylän puodin hahtuva (oranssit)

Puikot: 5 mm

Malli: Tiuhtikset

Lanka: Zitron Nimbus (vihreät)

Puikot: 5,5 mm

Olympiahuumassa

Tiedän toki, että olympialaiset olivat ja menivät ja loppuivatkin jo melkein kuukausi sitten. Lienen ollut sen verran huumassa, että muistan vasta nyt raportoida aikaansaannoksistani kisojen aikana.

Raverlyssä on jo useampien kisojen aikana pidetty neuleolympialaisia (tai no lankaolympialaiset kai paremminkin), niin tänäkin vuonna. Ideana on, että työt valitsemassaan lajissa saa aloittaa kun olympialaisten avajaiset alkavat ja niiden pitää olla valmiita kun olympiatuli sammuu. Ravellenic Games piti sisällään melkoisen määrän lajeja, joista itse osallistuin kahteen: Baby dressage ja Hat dash. Tuloksena yksi vauvan mekko sekä hattu, joka osallistui molempiin lajeihin.

Malli: Little sister's dress

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo

Puikot: 3,5

Malli: Top down bonnet

Lanka: BC Garn Semilla DK

Puikot: 3,5

Pääsin projekteineni maaliin säädetyssä ajassa ja onnistuin myös tekemään tarvittavat toimenpiteet, jotta suoritukseni rekisteröitiin. Eli tekemään kisojen omassa ryhmässä oikeat tiedot sisältävän viestin oikeaan ketjuun sekä täyttämään google docs -lomakkeeseen muutaman tiedon. Tämä olikin se haastavin kohta, itse neuleet olivat pieniä, mukavia ja nopeita töitä. 

Neuleet ovat jo uudella omistajallaan, siskoni pikkuisella tytöllä. Mekkoon hän toistaiseksi lähinnä hukkuu ja myssy on vielä näihin päiviin asti ollut hiukan liian kuuma pidettäväksi. Mutta vauvoilla on tapana kasvaa ja ilmoilla kylmetä, joten eivätköhän nuo kumpikin vielä käyttöön pääse.

Kaikesta uurastuksesta oli palkintona mainetta ja kunniaa. Tai ainakin pari mitalia:

Heinäntekoa

Tämä neuletakki valmistui parissa kuukaudessa keväällä. Neuleen kuvaaminen kestikin sitten odotettua kauemmin, mutta tokihan hyvän esittelyä vähän jaksaa odottaakin. Itse neulemalli, Veera Välimäen Hay cardigan, on aivan ihana. Tykkään todella paljon. Mallia neuleen sisällä en menisi liiemmälti kehumaan, mutta ehkä kestää katseen kuitenkin.

Lankana on Madelinetoshin Tosh merino light, sävyssä Warm maize. Ihana lanka, kertakaikkiaan. Vyyhtini olivat pikkuisen eri sävyisiä, joten vartalo-osa on raidoitettu kahdella vyyhdillä, hihat ovat vain yhdeltä neulotut. Puikkokoko oli tässä 3,5 mm, jolla sain aika tiivistä pintaa aikaiseksi. Ehkä minun käsialalleni olisi sopinut paremmin 4 mm puikot, joilla tein Foldedin. Mutta hyvä tämä on näinkin.

Hay valmistui toukokuussa, joten kovin suurella käytöllä se ei vielä ole ollut. On nimittäin sen verran lämmin. Mutta varmasti syksyllä käyttöä tulee enemmän, tämä on erinomainen malli hameen tai mekon kanssa pidettäväksi. Kovin mukava yksityiskohta on pikkuinen tasku neuleen oikealla puolella. Sinne menee sopivasti esimerkiksi nenäliina. Lisäksi tasku toimittaa neulottaessa erinomaisesti mallitilkun virkaan.

Välineurheilua

Harrastus kuin harrastus, yleensä se tuo mukanaan yhtä ja toista oheisvälinettä. Niin tämä neulominenkin. Puikkoarsenaalini on uudistunut muutaman vuoden aikana lähestulkoon kokonaan ja kaikenlaista muutakin pientä tarpeellista on kotiin kulkeutunut. Vaan eipä niistä nyt enempää.

Minulla on jo pidempään ollut haaveissa langankerijä ja kerinlehdet. Haavetta jarrutti se, että investointi olisi kohtuullisen suuri ja saahan sen langan kerälle ihan perinteisesti käsinkin. Jopa sisältä juoksevan kerän saa käsin tehtyä. Vie toki tovin aikaa ja lisäbonuksena saa kuunnella vyyhdipitelijäksi värvätyn puolison huokailuja. Onnistuin kuitenkin vaihtoehtoisesti tukahduttamaan järjen äänen tai nujertamaan sen järkisyillä oston puolelle, sillä tänä vuonna toivoin ja sain syntymäpäivälahjaksi kerijän ja kerinlehdet.

Ja kyllä kannatti! Pienen alkuhapuilun jälkeen pääsin jyvälle hommasta ja keriä alkoi syntyä melkoista tahtia. Pikkuisen ehkä mopokin karkasi lapasesta siinä touhussa, tuli kerittyä enemmänkin kuin tässä hetimiten edes ehtii neuloa. Jo tämä ensimmäinen kokeilukerta opetti, että vyyhdin asettelussa kannattaa olla huolellinen, keriminen on huomattavasti mukavampaa kun vyyhti ei ole sotkussa. Yhden vyyhdin nimittäin onnistuin omilla korjausliikkeilläni saamaan niin solmuun, että se piti keriä käsin. Ja sen jälkeen sitten uudelleen kerijällä nätiksi kakuksi...

Näin kesällä on iskenyt hienoinen neuleplääh. Keskeneräiset eivät oikein innosta ja uusiakaan en juuri ole jaksanut aloittaa. Pikkuhiljaa työt tuossa etenevät, joten aikanaa saataneen jotain valmistakin esiteltäväksi. Jo keväällä valmistunut Hay Cardigan olisi, kunhan joku sen jaksaisi ja ehtisi kuvata. Ehkäpä sitä seuraavalla kerralla.

Jotain valmista kuitenkin. Erästä neulojayhteisön jäsentä kohtasi suuri suru ja yhteisvoimin hänen perheelleen tehtiin lohduksi kaksi tilkkupeittoa. Minäkin osallistuin kahdella tilkulla, joiden värit on valikoitu saajan ja lapsensa lempivärien mukaisesti.

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Neulerintamalla on hiljaista valmistumisen suhteen. Kesken on kyllä jos vaikka ja mitä, mutta mikään ei oikein etene finaaliin asti. Ei siis mitään erityistä esiteltävää siltä saralta. Niitä keskeneräisiäkään en viitsi väläytellä, koska saattavat olla kesken vielä seuraavalla vuosikymmenelläkin. Jotain ufojen loppuunsaattamis-projektia kyllä yritän käynnistellä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Jos raportoitavaa on.

Joten esitellään sitten vanhoja projekteja. Vuodenvaihteen tienoilla valmistui tämä:

Se on Nelson Kampela. Tarina juontaa juurensa taannoiseen visiittiin Sea Life -akvaariossa. Ihastuimme siellä erityisesti kampelaan ja mieheni sille lauleli Free Nelson Kampela -laulua (tiedättehän, Free Nelson Mandela ja sillä tavalla?). Ja sitten mies totesi, että kampela pitää saada. Mitä tekee vaimo? Lupaa tietysti värkätä miehelle kampelan. Sitten tulikin pienoinen ongelma, että millä menetelmällä kampela tehdään, miten iso ja niin pois päin. Projekti muhi hyvinkin pari vuotta, kunnes ilmestyi Marimekko-kirja. Ja siinäpä oli ohje kampelaan. Kirjan kampelalla tosin on suomutkin, mutta oikaisin ja ompelin kampelamme etäisesti suomuja muistuttavasta kankaasta (joka muuten on miehen valitsema, hänellehän kampela tehtiinkin). Täytteenä on useampikin vanha tyyny. Nelson on nimittäin valtava. Pituutta pyrstöstä päähän metrin verran ja leveyttä hyvinkin 80 senttiä. 

Ystävien yllyttämänä olen myös tehnyt yritelmiä ihan uusien juttujen parissa:

Nämä ovat atc-kortteja, lisää tietoa esimerkiksi täältä. Minulle aivan uusi juttu, joka aiheutti välillä suorastaan ahdistusta, kun "en osaa, en pysty, en opi"... Mukavuusalueelta ei ole kiva poistua, mutta välillä sillä konstilla löytää uusia kivoja juttuja. Ja onnistuu myös hankkimaan yhtä ja toista tarpeellistä tavaraa ja härpäkettä harrastustaan varten. Toisaalta tässä myös alkaa katsella ympäristöään ihan uusin silmin, päivän lehtikään ei ole vain lehti, vaan täynnä mitä mielenkiintoisempia juttuja kortteihin askarreltavaksi.

Atc-korttien oleellinen asia on se, että niitä vaihdetaan. Meillä oli pienimuotoinen käsityöaiheinen vaihto näiden yllyttäjäystävien kanssa, minun tekeleeni ovat tässä:

Vaihdoksi saamiani kortteja (sekä muita hienoja töitä) voi tutkailla Anskun ja Tatsin blogeista.

Aurinkoa talvipäiviin

Täällä on jotain valmistunutta. Tämän Leaflet-neuletakin mallin löysin selatessani Raverlyn tietokantaa ja se osui niin sanotusti hermoon välittömästi. Tykästyin malliin heti ja lisäksi se sopi erinomaisesti lankaan, jota olin juuri ystävällä ihaillut. Rowanin Creative focus worsted -lankaa halusin ehdottomasti johonkin työhön käyttää ja tässä oli sille oiva projekti. 

 

Ihan oikeassa elämässä lanka ei kyllä aivan yksi yhteen mallin kanssa mennyt, mutta pienellä säätämisellä se toimi kuitenkin aivan riittävän hyvin. Koska neule tehtiin ylhäältä alas -menetelmällä, oli sen kokoa helppo säätää matkan varrella. Langanmenekin laskin tosin aivan pieleen, ostin sitä nimittäin aika tavalla liikaa. Jäljelle jääneestä langasta saisi vaikka toisen samanlaisen, kaikkiaan neule painaa vain 300 g ja pikkuisen päälle. Erittäin riittoisaa lankaa siis.

Neuleen juju on takakappaleella oleva pitsikuvio.

Tykkään neuleestani kovasti ja se pääsikin heti käyttöön. Erinomainen toimistovaate, lämmittää olematta kuitenkaan liian kuuma.

Herääminen

Hupsista. Edellisestä päivityksestä on kulunut tovi jos toinenkin. Syksy ja alkutalven pimeys näköjään väsyttivät neulojan niin, että ei jaksanut edes blogia kirjoittaa. Jokunen käsityö valmistui syksyn mittaan, mutta enimmäkseen täällä pyörii vain keskeneräisiä tekeleitä. Joten toivoa sopii, että jossain vaiheessa olisi enemmänkin esiteltävää.

Vaan jotain sentään tälläkin kertaa.  Talvella tuppaa olemaan kylmä ja päätä ei sovi palelluttaa. Taisin jo toissa vuonna ostaa Tampereen kädentaitomessuilta vyyhdillisen Punta Yarnsin Merisoftia, silloin ajatuksena oli tehdä siitä lapaset. No, kävi klassisesti ja vyyhti odotteli turhaan neulojaa lankalaatikossa. Eikä se muutenkaan oikein huudellut minkään lapasmallin perään.

Useammassakin käsityöblogissa on esitelty Rikke-myssyä ja kehuttu mallia kovasti. Ja jotenkin malli ja kirjava Merisoft-vyyhtini alkoivat lähentyä toisiaan. Etenkin, kun lämpimälle ja kunnolla korvat suojaavalle päähineelle alkoi olla akuutti tarve. Parin päivän ahkeralla tikuttamisella (ja ajoittaisella pannumyssykauhistelulla) sain aikaiseksi uuden pipon. Ja kyllä vaan, se on kaiken kehun arvoinen. Erinomaisen yksinkertainen ja toimiva malli. Lämmin. Värikäs. Kaunis. Ihana. Rikke.