torstai 26. huhtikuuta 2012

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Neulerintamalla on hiljaista valmistumisen suhteen. Kesken on kyllä jos vaikka ja mitä, mutta mikään ei oikein etene finaaliin asti. Ei siis mitään erityistä esiteltävää siltä saralta. Niitä keskeneräisiäkään en viitsi väläytellä, koska saattavat olla kesken vielä seuraavalla vuosikymmenelläkin. Jotain ufojen loppuunsaattamis-projektia kyllä yritän käynnistellä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Jos raportoitavaa on.

Joten esitellään sitten vanhoja projekteja. Vuodenvaihteen tienoilla valmistui tämä:


Se on Nelson Kampela. Tarina juontaa juurensa taannoiseen visiittiin Sea Life -akvaariossa. Ihastuimme siellä erityisesti kampelaan ja mieheni sille lauleli Free Nelson Kampela -laulua (tiedättehän, Free Nelson Mandela ja sillä tavalla?). Ja sitten mies totesi, että kampela pitää saada. Mitä tekee vaimo? Lupaa tietysti värkätä miehelle kampelan. Sitten tulikin pienoinen ongelma, että millä menetelmällä kampela tehdään, miten iso ja niin pois päin. Projekti muhi hyvinkin pari vuotta, kunnes ilmestyi Marimekko-kirja. Ja siinäpä oli ohje kampelaan. Kirjan kampelalla tosin on suomutkin, mutta oikaisin ja ompelin kampelamme etäisesti suomuja muistuttavasta kankaasta (joka muuten on miehen valitsema, hänellehän kampela tehtiinkin). Täytteenä on useampikin vanha tyyny. Nelson on nimittäin valtava. Pituutta pyrstöstä päähän metrin verran ja leveyttä hyvinkin 80 senttiä. 


Ystävien yllyttämänä olen myös tehnyt yritelmiä ihan uusien juttujen parissa:


Nämä ovat atc-kortteja, lisää tietoa esimerkiksi täältä. Minulle aivan uusi juttu, joka aiheutti välillä suorastaan ahdistusta, kun "en osaa, en pysty, en opi"... Mukavuusalueelta ei ole kiva poistua, mutta välillä sillä konstilla löytää uusia kivoja juttuja. Ja onnistuu myös hankkimaan yhtä ja toista tarpeellistä tavaraa ja härpäkettä harrastustaan varten. Toisaalta tässä myös alkaa katsella ympäristöään ihan uusin silmin, päivän lehtikään ei ole vain lehti, vaan täynnä mitä mielenkiintoisempia juttuja kortteihin askarreltavaksi.

Atc-korttien oleellinen asia on se, että niitä vaihdetaan. Meillä oli pienimuotoinen käsityöaiheinen vaihto näiden yllyttäjäystävien kanssa, minun tekeleeni ovat tässä:


Vaihdoksi saamiani kortteja (sekä muita hienoja töitä) voi tutkailla Anskun ja Tatsin blogeista.

2 kommenttia:

  1. Ihania yritelmiä jotka on enemmän kuin yritelmiä. Sun ekat kortit on sata kertaa paremmat kuin mun ekat joskus 6v sitten. Ei muuta kuin lisää värkkäämään, jotta päästään kunnolla vaihtelemaan. Nelsonkin on wallan mahtava.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen harrastus tuo act-korttien teko. Itselle jäi vähän auki koko homma, vaikka linkeissäkin vierailin. Siis onko niissä korteissa aina joku naseva sanoma, ja sitten niitä vaihdellaan/keräillään ihan huvikseen, kuten esim. postikortteja? :D

    VastaaPoista