Helteillä suli villat käsiin

Kesälomalla oli sen verran lämpöistä, että villalankaa ei oikein tehnyt mieli käsitellä. Silti ei tarvinnut jouten olla, koska niin keskeneräisistä töistä kuin lankavarastostakin löytyy puuvillaa.

Ensin virkkasin valmiiksi jokunen vuosi sitten aloitetun kukkapeiton. Siinä työn edetessä iski epäilys, että palojen reunustamiseen varattu muinainen lanka ei ehkä riitäkään aikuiselle sopivaan peittoon. Muutenkin kukkaneliöt alkoivat vähän kyllästyttää. Päätin sitten, että paloja alkaa olla tarpeeksi ja lankaa pitää jäädä peiton reunaankin vielä.

Ihan kelpo peitto siitä kuitenkin tuli, kokoa 100 cm x 130 cm ja painoa melkein 1,4 kg. Ja kuten kuvaan sopii, reunuslankaa tietenkin jäi. Lisäksi peitto osoittautui helteillä tarpeettomaksi ja vähän viileämmillä keleillä se ei lämmitä tätä vilukissaa tarpeeksi. Taitaa siis päätyä lahjaksi tämä tekele.

Peitosta jäi jämälankaa. Ja vähän enemmänkin, koska tapani mukaan olin ostanut sitä liikaa. Mies on toivonut itselleen pöllötyynyä ja sai nyt sellaisen peittolangan lopuista. Yhden olen tehnyt jo aiemmin, kummipojalle lahjaksi. Silloin meinasi välillä aivo nyrjähtää pöllöä kasatessa, tämä toinen syntyi jo kivuttomammin. Ja koska lankaa jäi edelleen, pöllöjä syntyy ehkä vielä lisää. Jos ei muuten, niin seuraavalla hellekaudella.

Sukkia putkessa

Taisi tulla pienoinen blogitauko. Sitä en jää sen suuremmin murehtimaan vaan rohkeasti kokeilen bloggaamista kännykällä. 

Puikot ovat kilkkuneet tänäkin vuonna. Yhtä ja toista on valmistunut ja kaksin verroin on keskeneräisiä. Lankaa on poistunut varastosta ja uutta tullut. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Niitä valmistuneita esittelen tuonnempana. Tällä kertaa esittelen otsikon mukaan sukkia. Pienellä etsimisellä löysin viisi keskeneräistä sukkayritelmää. 

Siniraidalliset 7veikan jämistä, harmaakirjavat lahjasukat Fabelista, ruskeat ensimmäinen kosketus Wollmeisen sukkalankaan, beigekeltaiset yhteisneulontaa joka tyssäsi toviksi toisiinsa sotkeutuneisiin lankoihin ja hännänhuippuna iäisyys sitten aloitetut riemunkirjavat raidalliset polvisukat. Uskaltaisinkohan luvata nämä valmiiksi syksyyn mennessä?

Joulukalenteri vuonna 2013

Tänä vuonna talouden mieshenkilö piti huolen paperisista joulukalentereista, minä keskityin pohtimaan jämälankavillasukka- joulukalenterin vihjeitä. Aivan mahtava joulukalenteri! Joulupäivän aamuna oli miltei orpo olo, kun ei enää ollutkaan uutta raitaväriä mietittäväksi. Onneksi olin jäänyt vähän jälkeen kalenterissani muiden joulukiireiden vuoksi, joten pyhinä tikuttelin sukkani sitten valmiiksi. Värit olin kyllä jo päättänyt aina varsinaisena päivänä, sille oli sentään aina löytynyt aikaa...

Missä neuloimme kerran -blogin ohjeilla sain aikaiseksi varsin hyvin istuvat sukat. Kantapääohje oli minulle uusi ja vähän liian pitkä sukkien terästä tuli, mutta käyttöä se ei haittaa. Itse kantapää on todella hyvin istuva, tätä kokeilen kyllä ehdottomasti toisenkin kerran. Tykästyin myös tapaan päätellä langanpäät jo neuloessa, minulle kun tuo päättely on melkoista kryptoniittia.

Sukan värien valinta oli välillä hyvin helppoa, toisinaan se vaati vähän enemmän luovuutta ja pohtimista. Jokainen väri on kuitenkin sellainen, että jollain lailla pystyin itselleni perustelemaan se sopivuuden päivän ohjeeseen. Sukan kärjet, kantapään ja resorin päätin tehdä yhdellä ja samalla värillä, jotta se sitoisi erilaiset raidat yhteen. Ja tässä vielä kummankin sukan kohdalla valitsemani värit perusteluineen.

Sukka A

Sukka A:n värit menivät seuraavasti:

• Kännykän suojakuoren tai kännykän väri. Minulla molemmat ovat valkoisia.
• Käsilaukun/repun väri. Väri valikoitui punaisen repun mukaan.
• Pyyhkeen väri. Tuolloin oli käytössä sininen pyyhe.
• Maton värinen lanka. Huushollista löytyy vihreä ja beige matto, mutta koska halusin jotain pirteää sukkaani, niin otin värin vessan keltaisesta pikkumatosta.
• Ensimmäisen vastaantulijan paidan väri. Ensimmäiset, joiden paidan näin, olivat salilla treenaavat työkaverit. Heillä oli pinkkiä yllään, ihan samaa väriä ei löytynyt mutta liilanpinkkiä kuitenkin. Sillä mentiin tämä päivä.
• Sohvan tai työtuolin värinen lanka. Sohvani (se on nimenomaan minun...) on väriltään sininen, tai ehkä siniharmaa.
• Pipon värinen lanka. Eniten käytössä oleva pipo on ruskea.
• Kotitalon seinien värit. Kerrostalostamme löytyy sekä tiilenpunaiset seinät että valkoiset. Koska valkoinen ei innostanut, niin otin punakirjavan jämän mallaamaan tiiliseinän värejä.
• Lempiunivormu. Tässä kohtaa mentiin merivoimien sinisellä.
• Astiaston värinen lanka. Käytössä on harmaata Teemaa, mutta harmaata en nyt sukkaan halunnut. Toinen aktiivikäytössä oleva "sarja" on muumimukit, joista löytyy väriä vähän joka lähtöön. Niistä valitsin tällä kertaa liilan.
• Väri, joka pyydetään ystävältä, työkaverilta tai perheenjäseneltä. Mies sai taas kunnian olla värinvalitsijana ja hänen valintansa oli joulunpunainen.
• Lankavaraston hallitseva väri. Tässä käytin apuna Raverlyn stashia, joka ystävällisesti kertoi että eniten minulla on punaisia tai punasävyisiä lankoja. Ei mitenkään yllättävää. Koska kuitenkin edellinen raita jo oli punainen, niin valitsin sitten sen seuraavaksi yleisimmän, se sattui olemaan ruskea.

Sukka B

Sukka B puolestaan sai värinsä näillä perusteilla:

• Lompakon väri. Varsinainen lompakonrohjakkeeni on musta, mutta se oli kovin synkeä väri. Sen vuoksi päädyin keltaiseen kolikkokukkaroni mukaan.
• Satunnaisesti valittu väri. Annoin jämälankapussin miehelle, joka otti sieltä esiin punakirjavan jämän.
• Nimen ensimmäisen kirjaimen mukainen väri. Nimeni alkaa K-kirjaimella ja koska en ihan keltaista halunnut tähän kohtaan, niin päädyin kullankeltaiseen.
• Jäätelömieliteon mukainen väri. Suklaajäätelö on aina hyvää, joten ruskea raita.
• Väri valittiin sen mukaan, mitä söi aamulla ensimmäiseksi. Vakioaamupalani on maitokahvi, ruisleipä joko juustolla tai kalkkunaleikkeellä ja kurkulla. Jotta ei menisi ihan beige-ruskealinjalle sukan värit, niin valitsin kurkun eli vihreän raidan.
• Kulkuvälineen väri. Töihin kuljin työkaverin reippaalla ranskattarella, joka on väriltään harmaa.
• Silmien värinen lanka. Silmäni ovat ruskeat, joten sillä mentiin.
• Suosikkihedelmä tai -vihannes. Näitähän olisi, mutta koska sukka kaipasi jotain pirteää väriä, niin tomaatti eli punainen oli päivän väri.
• Väri haaveiden matkakohteen lipusta. Tämä oli vaikea, koska en ole ollenkaan matkustavaista tyyppiä. Mutta keksin lopulta, että jos nyt jonnekin lähtisin, niin Saksaan. Koska Wollmeise. Joten sillä tavalla sukkaan tuli keltainen raita.
• Minkä värisistä lakanoista heräsin. Tuona kyseisenä aamuna lakanat olivat harmaakirjavat. Ihan samaa sävyä jämää ei pussista löytynyt, mutta siniharmaa oli riittävän lähellä. Etenkin, kun talouden kaikki lakanat ovat joko vaaleansinisiä tai harmaita.
• Jalassa olevien sukkien väri. Jämälankapussista sattui löytymään jalassa olevien villasukkien jämä eli kirjavaa raita-Regiaa.
• Lähimmän kirjan kansien värinen lanka. Vihjettä lukiessa lähinnä oli Pirjo Tuomisen Tuonelan joutsen, jossa on vihreän sävyinen kansi.

Vähän jo tekijät lupailivat ensi vuodeksikin samantyylistä joulukalenteria. Sitä odotellessa ihailen jämälankavillasukkiani. Kiitokset Neulistille ja Vyyhdille!

Jämälankavillasukkajoulukalenteri

Suomen kieli on ihana. Ihan oikea on tuo otsikon sana, vaikka aika megalomaaniselta näyttääkin. Kysehän on Missä neuloimme kerran -blogin joulukalenterista, jota jo melkoisen moni neuloja tekee. Niin minäkin.

Yksinkertaistettuna on kyse sukasta, johon joka päivä neulotaan annetun ohjeen mukaisella värillä päivämäärän mukainen määrä kerroksia. Tähän mennessä värejä on saanut valita mm. kännykän suojakuoren, laukun, pyyheliinan ja etunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. Luovuutta saa ja pitää käyttää, joten hyvin erilaisia sukkia on tulossa. Itse päätin tehdä sukkiini kärjet, kantapäät ja resorit samalla värillä, jotta jokin yhdistäisi sukat toisiinsa. Aika näyttää miten ideani toimii.

Tämä on suorastaan hillittömän hauska joulukalenteri. Aamuisin olo on kuin lapsena, heti pitää tarkistaa mikä on päivän ohje ja aloittaa värin pohtiminen. Työpäivinä kun raidan ehtii tehdä vasta illalla. Tämä viikonloppu onkin luksusta, kun on saanut neuloa raitansa heti aamulla. Tosin sitten on kovin pitkä aika odottaa seuraavaan aamuun...

Joulukuun kuudentena päivänä sukkani näyttivät tältä:

... ja kuinkas sitten kävikään?

Keväällä päätin, että vuoden teemana on langan määrän vähentäminen ja keskeneräisten neuleiden edistäminen, ellei peräti valmistuminen. Vuosi ei toki ole vielä lopussa, mutta eihän tämä nyt ihan niin mennyt kuin piti.

Neuleita on valmistunut, jokunen virkkuutyökin siinä sivussa. Osa vanhoja töitä, osa uusia. Keskeneräisten kasat eivät varsinaisesti ole kuitenkaan vähentyneet. Bloggaaminenkin jäi jonnekin taka-alalle, ehkä tässä vähitellen alan esitellä niitä valmistuneita.

Mutta se langan ostaminen. Ja ostamisen vähentäminen. En ole vuoden saldoa vielä laskenut ja en ehkä koskaan laskekaan... Lankaa nimittäin on tuntunut tulevan ovista ja ikkunoista. Erityisen kohtalokasta oli pikkusormen antaminen saksalaiselle lankakaupalle eli Wollmeiselle. Saksasta on tullut paketti poikineen ja taisi olla serkutkin matkassa mukana. Kesälomareissu kiersi Jyväskylän kautta ja Titityytähän ei voi ohittaa. Työmatka teki mutkan Villavyyhtiin ja taas lankavarasto kasvoi. Ja marraskuussa oli Tampereen kädentaitomessut ja samalla kertaa saavutettavana monta ihanaa lankakauppaa, värjäriä ja myyjää. 

Mutta ainakin olen ostanut ihanaa ja kivaa lankaa. Sulovilen on pysynyt aisoissa enkä ole sortunut ostamaan vaikka halvalla olisi saanutkin, jos lanka ei muuten houkuttele. Jotta ei tässä muuta kuin kudin käteen ja tikuttamaan eteenpäin.

Tampereen messuostokset

Karuja totuuksia

Tämän vuoden alussa sain inspiraation käydä läpi lankavarastoni. Raverlyssä on varsin näppärä pitää yllä lankakirjanpitoa ja minulla oli siellä säälittävä murunen langoistani. Halusin myös tietää, paljonko lankaa minulla oikein onkaan. Näppituntuma sanoi, että paljon, koska langat eivät oikein enää mahtuneet niille varattuun tilaan. Sen sijaan ne olivat alkaneet valloittaa erinäisiä nurkkia, kaappeja ja laatikoita kodissamme.

Tuumasta toimeen siis. Muutaman viikon ajan olohuoneemme muistutti lankakaupan sivukonttoria, sillä siellä majaili jos jonkinlaista laatikkoa, pussia ja nyssäkkää odottamassa läpikäymistään. Hommaa riitti aika moneksi iltapuhteeksi. Mutta niin vain sain läpikäytyä kaikki lankani, kuvattua ne ja lisättyä tiedot Raverlyyn.

Ja sitten koitti totuuden hetki. Latasin Raverlystä lankavarastoni tiedot taulukkolaskentaohjelmaan ja tovin tumpuloituani sain sinne myös aikaiseksi laskukaavan, jolla sain kokonaissumman lankavarastoni kilomääristä. Se sitten olikin melkoisen vaikuttava summa... 59 kg 765 g. Kyllä, luit aivan oikein. Eikä tässä vielä kaikki. Kun mukaan laskee jämälangat ja purettavaksi tuomituissa tekeleissä kiinni olevat langat, summaan tulee vielä lisäystä 5718 g. Kokonaismäärä on siten pyörryttävät 65 kg 483 g.

Mitäpä tuohon enää sanomaan. Lankaa on. Ihan tolkuttomasti. Ketään ei varmaan enää ihmetytä, että tämä vuosi on omistettu varastolankojen neulomiseen. Uutta lankaa ostan vain hyvin harkiten. Siinä suhteessa on toistaiseksi mennyt hyvin. Ja kulutustakin on jo kertynyt.

Lankavarasto

Lankavaraston ohella laskin työn alla olevat neuleet sekä ufon asteelle jääneet tekeleet. Muutaman viime vuoden aikana keskittymiskyky on ollut hiukan kadoksissa ja neuleissakin sen huomaa. Keskeneräisiä neuleita löytyi 39 kappaletta. Näistä 11 on neuletakkeja tai -paitoja, 9 sukat, 2 lapaset, 2 ponchoa, 2 pipoa, 4 huivia, 3 virkattua peittoa ja loput 6 kaikenlaista sekalaista (mm. virkattu matto, neulehame, pari pehmolelua). Toinen tämän vuoden teema onkin sitten saattaa näitä neuleita valmiiksi. Tähän mennessä 14 työtä on jo tavalla tai toisella hoidettu pois päiväjärjestyksestä eli tehty valmiiksi tai purettu.

Tällaisissa tunnelmissa on täällä aloitettu uusi neulevuosi.

Pitkänmatkan sukkia

Neulomistapaani kuuluu, että kesken on samaan aikaan useampikin työ. Osaa niistä edistän aktiivisesti koko ajan ja toisten kohtalona on hautautua jonnekin käsityökorin tai kaapin uumeniin, valmistuakseen joskus tai jouluna. Kuvioon kuuluu myös, että jotkut niistä eivät valmistu ikinä, vaan päätyvät aikaa myöten takaisin langaksi kerälle.

Tämän aasinsillan kautta päästään kahteen sukkapariin, jotka on aloitettu tammi-helmikuun vaihteessa tänä vuonna. Ensin kudoin niitä aika innokkaastikin, sitten ne jäivät muiden projektien jalkoihin. Kunnes kesälomallani elokuussa sain loppuunsaattamispuuskan ja tikuttelin sukat valmiiksi. 

 Malli: Novitan sukkalehden malli Z

Lanka: Novita seitsemän veljestä jättiraita

Puikot: 3,5 mm

Malli: Denmark

Lanka: Vuorelman Veto

Puikot: 3 mm

Tämä hidas työskentelytapa aiheuttaa kyllä hitusen päänvaivaa, kun pitää yrittää tauon jälkeen muistella missä vaiheessa sitä olikaan menossa ja mitä puikkoja on ollut käytössä (ne kun on saatettu jossain vaiheessa napata johonkin vallan toiseen työhön). Onneksi on Raverly ja onneksi olen lisännyt työni sinne jo aloitusvaiheessa, sieltä on näppärä tarkistaa työn speksit.