Välineurheilua

Harrastus kuin harrastus, yleensä se tuo mukanaan yhtä ja toista oheisvälinettä. Niin tämä neulominenkin. Puikkoarsenaalini on uudistunut muutaman vuoden aikana lähestulkoon kokonaan ja kaikenlaista muutakin pientä tarpeellista on kotiin kulkeutunut. Vaan eipä niistä nyt enempää.

Minulla on jo pidempään ollut haaveissa langankerijä ja kerinlehdet. Haavetta jarrutti se, että investointi olisi kohtuullisen suuri ja saahan sen langan kerälle ihan perinteisesti käsinkin. Jopa sisältä juoksevan kerän saa käsin tehtyä. Vie toki tovin aikaa ja lisäbonuksena saa kuunnella vyyhdipitelijäksi värvätyn puolison huokailuja. Onnistuin kuitenkin vaihtoehtoisesti tukahduttamaan järjen äänen tai nujertamaan sen järkisyillä oston puolelle, sillä tänä vuonna toivoin ja sain syntymäpäivälahjaksi kerijän ja kerinlehdet.

Ja kyllä kannatti! Pienen alkuhapuilun jälkeen pääsin jyvälle hommasta ja keriä alkoi syntyä melkoista tahtia. Pikkuisen ehkä mopokin karkasi lapasesta siinä touhussa, tuli kerittyä enemmänkin kuin tässä hetimiten edes ehtii neuloa. Jo tämä ensimmäinen kokeilukerta opetti, että vyyhdin asettelussa kannattaa olla huolellinen, keriminen on huomattavasti mukavampaa kun vyyhti ei ole sotkussa. Yhden vyyhdin nimittäin onnistuin omilla korjausliikkeilläni saamaan niin solmuun, että se piti keriä käsin. Ja sen jälkeen sitten uudelleen kerijällä nätiksi kakuksi...

Näin kesällä on iskenyt hienoinen neuleplääh. Keskeneräiset eivät oikein innosta ja uusiakaan en juuri ole jaksanut aloittaa. Pikkuhiljaa työt tuossa etenevät, joten aikanaa saataneen jotain valmistakin esiteltäväksi. Jo keväällä valmistunut Hay Cardigan olisi, kunhan joku sen jaksaisi ja ehtisi kuvata. Ehkäpä sitä seuraavalla kerralla.

Jotain valmista kuitenkin. Erästä neulojayhteisön jäsentä kohtasi suuri suru ja yhteisvoimin hänen perheelleen tehtiin lohduksi kaksi tilkkupeittoa. Minäkin osallistuin kahdella tilkulla, joiden värit on valikoitu saajan ja lapsensa lempivärien mukaisesti.

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Neulerintamalla on hiljaista valmistumisen suhteen. Kesken on kyllä jos vaikka ja mitä, mutta mikään ei oikein etene finaaliin asti. Ei siis mitään erityistä esiteltävää siltä saralta. Niitä keskeneräisiäkään en viitsi väläytellä, koska saattavat olla kesken vielä seuraavalla vuosikymmenelläkin. Jotain ufojen loppuunsaattamis-projektia kyllä yritän käynnistellä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Jos raportoitavaa on.

Joten esitellään sitten vanhoja projekteja. Vuodenvaihteen tienoilla valmistui tämä:

Se on Nelson Kampela. Tarina juontaa juurensa taannoiseen visiittiin Sea Life -akvaariossa. Ihastuimme siellä erityisesti kampelaan ja mieheni sille lauleli Free Nelson Kampela -laulua (tiedättehän, Free Nelson Mandela ja sillä tavalla?). Ja sitten mies totesi, että kampela pitää saada. Mitä tekee vaimo? Lupaa tietysti värkätä miehelle kampelan. Sitten tulikin pienoinen ongelma, että millä menetelmällä kampela tehdään, miten iso ja niin pois päin. Projekti muhi hyvinkin pari vuotta, kunnes ilmestyi Marimekko-kirja. Ja siinäpä oli ohje kampelaan. Kirjan kampelalla tosin on suomutkin, mutta oikaisin ja ompelin kampelamme etäisesti suomuja muistuttavasta kankaasta (joka muuten on miehen valitsema, hänellehän kampela tehtiinkin). Täytteenä on useampikin vanha tyyny. Nelson on nimittäin valtava. Pituutta pyrstöstä päähän metrin verran ja leveyttä hyvinkin 80 senttiä. 

Ystävien yllyttämänä olen myös tehnyt yritelmiä ihan uusien juttujen parissa:

Nämä ovat atc-kortteja, lisää tietoa esimerkiksi täältä. Minulle aivan uusi juttu, joka aiheutti välillä suorastaan ahdistusta, kun "en osaa, en pysty, en opi"... Mukavuusalueelta ei ole kiva poistua, mutta välillä sillä konstilla löytää uusia kivoja juttuja. Ja onnistuu myös hankkimaan yhtä ja toista tarpeellistä tavaraa ja härpäkettä harrastustaan varten. Toisaalta tässä myös alkaa katsella ympäristöään ihan uusin silmin, päivän lehtikään ei ole vain lehti, vaan täynnä mitä mielenkiintoisempia juttuja kortteihin askarreltavaksi.

Atc-korttien oleellinen asia on se, että niitä vaihdetaan. Meillä oli pienimuotoinen käsityöaiheinen vaihto näiden yllyttäjäystävien kanssa, minun tekeleeni ovat tässä:

Vaihdoksi saamiani kortteja (sekä muita hienoja töitä) voi tutkailla Anskun ja Tatsin blogeista.

Aurinkoa talvipäiviin

Täällä on jotain valmistunutta. Tämän Leaflet-neuletakin mallin löysin selatessani Raverlyn tietokantaa ja se osui niin sanotusti hermoon välittömästi. Tykästyin malliin heti ja lisäksi se sopi erinomaisesti lankaan, jota olin juuri ystävällä ihaillut. Rowanin Creative focus worsted -lankaa halusin ehdottomasti johonkin työhön käyttää ja tässä oli sille oiva projekti. 

 

Ihan oikeassa elämässä lanka ei kyllä aivan yksi yhteen mallin kanssa mennyt, mutta pienellä säätämisellä se toimi kuitenkin aivan riittävän hyvin. Koska neule tehtiin ylhäältä alas -menetelmällä, oli sen kokoa helppo säätää matkan varrella. Langanmenekin laskin tosin aivan pieleen, ostin sitä nimittäin aika tavalla liikaa. Jäljelle jääneestä langasta saisi vaikka toisen samanlaisen, kaikkiaan neule painaa vain 300 g ja pikkuisen päälle. Erittäin riittoisaa lankaa siis.

Neuleen juju on takakappaleella oleva pitsikuvio.

Tykkään neuleestani kovasti ja se pääsikin heti käyttöön. Erinomainen toimistovaate, lämmittää olematta kuitenkaan liian kuuma.

Herääminen

Hupsista. Edellisestä päivityksestä on kulunut tovi jos toinenkin. Syksy ja alkutalven pimeys näköjään väsyttivät neulojan niin, että ei jaksanut edes blogia kirjoittaa. Jokunen käsityö valmistui syksyn mittaan, mutta enimmäkseen täällä pyörii vain keskeneräisiä tekeleitä. Joten toivoa sopii, että jossain vaiheessa olisi enemmänkin esiteltävää.

Vaan jotain sentään tälläkin kertaa.  Talvella tuppaa olemaan kylmä ja päätä ei sovi palelluttaa. Taisin jo toissa vuonna ostaa Tampereen kädentaitomessuilta vyyhdillisen Punta Yarnsin Merisoftia, silloin ajatuksena oli tehdä siitä lapaset. No, kävi klassisesti ja vyyhti odotteli turhaan neulojaa lankalaatikossa. Eikä se muutenkaan oikein huudellut minkään lapasmallin perään.

Useammassakin käsityöblogissa on esitelty Rikke-myssyä ja kehuttu mallia kovasti. Ja jotenkin malli ja kirjava Merisoft-vyyhtini alkoivat lähentyä toisiaan. Etenkin, kun lämpimälle ja kunnolla korvat suojaavalle päähineelle alkoi olla akuutti tarve. Parin päivän ahkeralla tikuttamisella (ja ajoittaisella pannumyssykauhistelulla) sain aikaiseksi uuden pipon. Ja kyllä vaan, se on kaiken kehun arvoinen. Erinomaisen yksinkertainen ja toimiva malli. Lämmin. Värikäs. Kaunis. Ihana. Rikke.

Folded

Tämä neule valmistui jo tovi sitten, mutta jostain syystä muu elämä on vienyt ajan blogin päivittämiseltä. Parempi kai kuitenkin myöhemmin kuin ei silloinkaan?

 

Veera Välimäen suunnittelemat mallit miellyttävät kovasti minun silmääni. Ne ovat näennäisen yksinkertaisia, mutta sisältävät yleensä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ja selkeässä mallissa kauniisti värjätty lanka pääsee oikeuksiinsa. Oli jokseenkin vaikeaa valita, mitä tekisin ensimmäisenä. Päädyin lopulta Folded-puseroon.

Ja jotta hommasta ei tulisi liian helppoa, piti myös langanvalintaan käyttää suurta harkintaa. Raverly-sivuston yksi hienoimpia ominaisuuksia on mahdollisuus tutkia, mistä langasta muut ovat projektejaan tehneet. Koska toistaiseksi olen tehnyt lankahankintoja vain Suomesta, asetti langan saatavuus tietyt rajat. Valitsin langaksi Madelinetoshin Tosh merino lightin. Hankinta kävi vieläpä helposti, koska kesälomalla retkeilimme Jyväskylään ja pääsin käymään Titityyn puodissa.

Tästä projektista ei voi sanoa kuin että se oli alusta loppuun lähes puhdasta nautintoa. Lanka on ihanaa, malli upea ja ohje hyvin kirjoitettu. Tosh merino light on varsin riittoisaa lankaa, puseroon kului hiukan vajaa kolme vyyhtiä. Hupaisaa tosin on, että neule kylläkin painaa hiukan yli 300 g, vaikka vyyhtien piti oleman 100g painoisia. Mutta en toki valita.

Kuten sanottua, tykästyin kovasti sekä lankaan että suunnittelijaan. Lisää Tosh merino lightia on ostettu ja tällä hetkellä niistä on suunnitteilla Hay cardigan. Mikäli mieli ei muutu matkan varrella. Ihanista malleista ei todellakaan ole pulaa.

Neuloja reissaa

Kesälomalla tulee yleensä tehtyä ainakin jokin pieni reissu. Meidän reissumme suuntautui Jyväskylään, Tampereelle ja Sastamalaan. Perinteenä on, että reissuun kuuluu aina museo tai pari, yleistä kaupunkiympäristön ihmettelyä sekä shoppailua. Tarkemmin sanottuna mies koluaa antikvariaatteja ja minä lankakauppoja, paremman puutteessa käy myös mikä tahansa muu käsityöliike.

Reissun lankasaalis, noin 2 kiloa.

Tällä kertaa visiteerasin Jyväskylässä Tityyllä ja Poppelissa, Tampereella Merlettossa ja Lankamaailmassa sekä Sastamalassa Silmu&Solmussa. Tampereella olisin myös mennyt Lankaideaan, mutta liike oli vielä muuton vuoksi suljettuna.

Titityy oli melkeinpä oman matkani pääkohteita. Siellä on myynnissä ihanaisia lankoja, joita aiemmin olen päässyt ihastelemaan (ja tilaamaan...) vain verkkokaupassa. Olisin voinut ostaa melkein kaiken, mutta pysyin jotenkin tolkuissani ja pääsin ulos kuuden vyyhdin kanssa. Niistä kolme on Madelinetoshin Tosh merino lightia, joista on jo tulossa Folded-pusero.

Poppeli tuli vastaan puolivahingossa ja koska en oikein osaa poistua lankakaupasta ostamatta mitään, niin kartutin hieman sukkalankavarastojani. Sukkiahan aina tarvitaan, eikös?

Merletto oli mielestäni laajentunut sitten viime käyntini tai vaihtoehtoisesti muistini pätkii pahasti. Nappi- ja nauhavalikoimat ovat kunnioitettavat, mutta lopulta en ostanut niistä mitään kun en osannut päättää mitä haluaisin. Täältäkään en silti päässyt ilman ostoksia ulos, vaan hankin lukittavia silmukka/kerrosmerkkejä. Ne pääsivät jo käyttöönkin ja osoittautuivat erinomaisen toimiviksi.

Lankamaailmaan oli pikkuisen suunnistamista, se kun sijaitsee ydinkeskustan ulkopuolella. Meillä ei ole navigaattoria, joten ihan kirjallisilla ohjeilla edettiin. Hyvin löydettiin perille, pieni mutka tosin tuli tehtyä, sillä ohjeen kirjoittaja ei osannut enää tulkita omia sepustuksiaan... Lankamaailma oli suorastaan hämmentävä kokemus, sen verran paljon siellä oli lääniä ja lankoja. Ensimmäinen reaktio oli, että en osaa ostaa mitään kun kaikkea näyttää olevan niin paljon. Lähempi tarkastelu kyllä osoitti, että osa langoista oli sellaisia, jotka eivät millään muotoa minua kiinnostaneet. Sieltä löytyi kuitenkin langat kahteen työjonossa olevaan projektiin sekä kokeiluun Gjestalin Tindeä. Ihan kunnioitettavan säkillisen kanssa lähdin liikkeestä pois.

Silmu&Solmu on kiva liike, jossa olen käynyt ennenkin aina Sastamalassa käydessä eli käytännössä kerran vuodessa Vanhan kirjallisuuden päivien aikaan. Tällä kertaa en ostanut lankoja, vaan kahta suloista pöllökangasta sekä muutaman käsintehdyn napin.

Malttaakohan näitä edes käyttää mihinkään?

Niin, ja ne museot. Tällä kertaa kävimme Jyväskylässä Alvar Aalto -museossa, Sastamalassa Pukstaavissa ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Pukstaavi eli suomalaisen kirjan museo on todellakin käymisen arvoinen paikka. Suosittelen.

Pyhän Olavin kirkko

KYH-raporttia

Ihan ei mennyt niinkuin Strömsössä tämä kyhäily. Aloittaminen oli vallan hauskaa ja ideoita oli liiankin kanssa. Sitten tuli heinäkuu, helteet, työt ja muu elämä. Käsityöt ei siinä suuresti edistyneet, joten keskeneräisiä kyhäilyjä jäi useampikin. Yksi työ vaihtoi malliakin keskenkaiken lennossa. Tarkistuslaskenta osoitti, että aloitettuja töitä oli loppujen lopuksi 26 ja niistä valmistui 19. Ei paha sekään. Eiköhän ne loputkin siitä vielä valmistu.

KYH-työt

 

Tässä listattuna kaikki aloitetut työt, punaiset ovat vielä kesken:

#1 Verkkoponcho
#2 Bones-sukat
#3 Baktus
#4 Pikkujakku
#5 Pikkupupu
#6 Virkattu sydän
#7 Avaimenperä
#8 Kissa-kirjanmerkki
#9 Kirjamato
#10 Lehti-kirjanmerkki
#11 Junasukat
#12 Pallo
#13 Flower Pendant
#14 Lintunen
#15 Pallo 2
#16 Flower Pendant 2
#17 Pipo
#18 Halipupu
#19 Kämmekkäät
#20 Jänöjussi
#21 Pupuhelistinpupu
#22 Vauvan lapaset
#23 Lapsen sukat
#24 Vohvelirätti
#25 PikkuPöllö
#26 Homer-rätti